Tällä otsikolla ilmestyi kuluneena vuonna Kööpenhaminassa työ, laajuudeltaan omistuskirjoituksia lukuun ottamatta kymmenen ja puoli arkkia kvarttokokoisena, joka hämmästyttävän sisältönsä, suomen ja lapin kielen sukulaisuuden, ja sen valaistuksen vuoksi, jota se voi luoda Suomen kansan varhaisimpiin vaiheisiin, ansainnee maanmiestemme huomion. Kirjoittaja on syntyperäinen unkarilainen, joka ritarikuntaveljensä, tunnetun professori P. Hellin kanssa matkusti Vuoreijaan (Vardö) tarkkailemaan Venus-planeetan kiertoa auringon editse ja palattuaan Kööpenhaminaan julkaisi tämän tutkielmansa unkarin ja lapin kielen suuresta samankaltaisuudesta.

Tanskan kuninkaalliselle tiedeseuralle osoitetussa esipuheessa hän kertoo syyn tähän työhön; nimittäin sen, ettei hän itse, jonka on täytynyt tähtitieteellisen tehtävänsä vuoksi oleskella kokonainen vuosi Norjan Lapissa eli niin kutsutussa Ruijassa, ole tyytynyt jättämään huomiotta seikkaa, jota ei kukaan muu kuin syntyperäinen unkarilainen Lapissa tai lappalainen Unkarissa voi täysin selittää.

Hän myöntää ensimmäisessä pykälässä, että samankaltaisuus unkarin ja lapin kielen välillä ei kylläkään ole niin suuri, että kumpikaan kansa voisi ymmärtää toistaan; mutta huomauttaa myös, ettei tästä pidä päätellä hänen tietojaan vääriksi, paitsi siksi, että molemmat kansakunnat ovat asuneet hyvin kaukana toisistaan aina kolmesataaluvun alusta, jolloin ne hänen mukaansa olivat yhtä kansaa, myös varsinkaan siksi, että eri seutujen lappalaisetkaan eivät murteiden erilaisuuden vuoksi ymmärrä toistensa puhetta.

Toisessa pykälässä hän muistuttaa, ettei kielien samankaltaisuutta pidä arvioida vertaamalla lapinkielisiä kirjoja unkarilaisiin, koska lapin kielen kirjoitustapa on vielä niin horjuvaa